Mitä se etätyö oikeasti on?
Syyllinen, kunnes toisin todistetaan. Mielipide etätyöstä tuntuu juurtuneen meihin melko syvälle. Pohdin otsikossa kirjoittamaani asiaa pitkään ja hartaasti tarttuessani työtarjoukseen Digikuulla. Minä ylisosiaalinen laumaeläin tekemässä töitä kotoani? Tekemässä töitä yksin, mutta silti tiimissä ja ihmisten kanssa? Miten tämä tulisi onnistumaan, kun poissa olisivat yhteiset kahvihetket, käytäväkeskustelut kuin kasvotusten tapahtuvat palaveritkin. Toisaalta poissa olisi myös avokonttorin hälinä, jatkuvat keskeytykset ja aamuruuhkassa turhautuminen marraskuisena aamuna töihin.
Ensimmäiset kuusi kuukautta yrityksessä on mennyt kuin siivillä ja olen ehtinyt pohtinut asiaa monelta kantilta. Pyrinkin seuraavaksi avaamaan teille hieman mielenmaisemaani eri työtapoihin liittyen, pohjautuen omiin kokemuksiini. Kaikille etänä tehtävä työ ei ole mahdollista ja kaikille se ei taas sovi. Kaikille se ei myöskään ole ainoa toimiva vaihtoehto, mutta tarjoaa toisinaan mukavan vaihtoehdon toimistolla tapahtuvaan työhön. Ei ole tässäkään yhteydessä olemassa oikeaa ja väärää, on vain sinulle ja työnantajalle sopiva tapa ja onneksi nykypäivän laitteet sekä muuttuva työkulttuuri, tarjoavat tähän kaikkeen mahdollisuuden.
Uudet tavat
Minulle toimistolle meneminen oli aiemmassa elämässäni vakiintunut tapa. Työt alkoivat kahdeksalta ja töissä oltiin noin neljään saakka, huolimatta mitä siellä tein. Se oli toimistoaika ja silloin työtä teki toimistotyöläinen. Kärjistettyä, mutta kuitenkin totta. Aloitin itse varovaiset etätyökokeilut jo hieman ennen kuin pandemia ajoi kaikki kotikonttoreihin ja tutustumaan uusiin toimintamalleihin. Huomasin alussa itsekin kyseenalaistavani etätyön tehokkuuden ja tarpeellisuuden. Saanko tarpeeksi aikaiseksi? Pystynkö olemaan jatkuvasti riittävän tuottava? Huomatessani mitä tarkoitti keskeytyksetön työaika tai miten keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan tehosti työtäni, kääntyi takkini kerralla. Aika, se kahdeksan tuntia, joka ennen käytettiin työpaikalla, sisälsikin nyt lounaan valmistamisen ja huoltomiehen päästämisen asuntoon, näin tarvittaessa. Työpäivän jälkeen en istunutkaan autossa päästäkseni kotiin, vaan aloitin välittömästi leikin lapsen kanssa tai asunnon viikkosiivouksen. Saatoin aloittaakin työt yhdeksältä ja päättää ne kolmelta, sitten taas tehdä kaksi tuntia töitä myöhään illalla, jos se sopi parhaiten aikatauluuni. Päivääni osuu välillä myös hetkiä, jolloin en saa mitään aikaiseksi. Toimistolla olisi kuitenkin aikaisemmin sen ajan vaikuttanut, mutta nyt saatan käydä lenkillä tai tyhjentää tiskikoneen. Yhteenvetona työnteko on aika paljon mukavampaa, kun se sujuu ja on tasapainossa muun elämän kanssa.
Minulla ei ole tapana mielistellä, enkä aio aloittaa sitä tässäkään kirjoituksessa. Kerron vain mitä ajattelen. Minulle sopii erinomaisesti kotikonttorilta tehty työ, mutta tässä tapauksessa se on lähes vain ja ainoastaan yrityksemme ansiota. Vapaus päättää omasta työajasta, sisältää tietysti myös vastuun, mutta antaa samalla mahdollista järjestellä oman arkeni sujuvammin yhteen työelämän kanssa. Uusinta uutta kiiltävät laitteet olisivat monessa tapauksessa pröystäilyä, mutta tehdessäni työtä IT-konsulttina, ovat ne minulle kaiken keskiössä. Lisäksi koko yrityksen vaalima työkulttuuri on jotain sellaista, josta työntekijänä voin aidosti kertoa olevani ylpeä. Työthän luistavat silloin paikasta riippumatta.
Ihmiset ympärillä
Kaipaanko sitten käytäväkeskusteluita tai kahvikonetta ja sen läheisyydessä tapahtuvia kohtaamisia? Vastaus on helppo – kyllä. Kaipaanko jäätynyttä tuulilasia, avokonttoria tai työmatkaan käytettyä aikaa, jota minun tapauksessani kertyi 190 tuntia vuodessa. Vastaus on yhtä lailla helppo – en kaipaa. Pystyisinkö tekemään nykyistä työtäni toimistolla? Pystyisin jos minulla ja kollegoillani olisi omat huoneet, mutta avokonttorissa edellytyksiä onnistumiselle ei olisi. Lisäksi meidän henkilöstön maantieteellinen keskipisteemme (porukkaa asuu niin Turun seudulla kuin pääkaupunkiseudulla) kun sijaitsisi lähellä Lohjaa, ei työmatka Turusta Lohjalle juurikaan houkuttelisi. Minulle toimisto kotona tarkoittaa myös mahdollisuutta työskennellä haluamassani työpaikassa, riippumatta siitä missä fyysisesti asun.
Mites ne ihmiskontaktit sitten? Minulle ja minun vaikutuspiiriini on suotu paljon mahtavia ihmisiä vapaa-ajan puolella, valitettavasti kaikilla ei ole samaa tilannetta, silloin jokainen voi miettiä tuleeko ihmiskontakteja tarpeeksi. Jaan teille kuitenkin loppuun esimerkin eräästä maanantaistani. Aloitin päiväni tavallisesti työn parissa kotona. Muutamat asiakastapaamiset, digilounas ystävän kanssa ja Teams-keskustelut työkaverin kanssa. Työpäivän päätyttyä suorittamaan koulun kursseja verkossa ja videotapaamisen välityksellä ryhmätöitä. Illaksi vielä pelaamaan kavereiden kanssa ja siinä samalla jutustelua netin yli. Lopetettuani pelaamisen mietin, että nyt haluan hetken olla rauhassa, kun en ole muuta ehtinyt tekemään kuin olemaan ihmisten kanssa. Älkää pelästykö, minulla on valtavasti ihmiskontakteja kodin ulkopuolella. Huomasin vain itsestäni miten luonnolliseksi kommunikaatio tavaksi videotapaamiset ovat tulleet ja miten yhtä lailla ne ovat minulle merkityksellisiä. Onneksi olemme menossa kohti tapaa tehdä työtä, jossa jokainen pystyy vaikuttamaan siihen, mikä on itselle tehokkain ja toimivin tapa tehdä työtään.
– Pilvirakentaja Henri Virtanen
