Mitä minulta kysytään koulutuksissa?
Kouluttaessa sitä kohtaa ihmisiä, mun tapauksessa paljon ihmisiä. Vuosien varrella olen kohdannut, kasvotusten ja verkon yli, kymmeniä tuhansia. Paljon olen kuullut hienoja tarinoita ja nähnyt mitä erinäisimpiä työpaikkoja. Toisinaan joudun tilanteeseen, missä joku tulee nykäisemään hihasta ja minulle ei ole hajuakaan kuka henkilö on. Tulee mieleen sanonta: apinan tuntee kaikki, mutta apina ei tunne ketään. Sosiaalisesti nämä tilanteet ovat pienessä ahdistavuudessaan mielenkiintoisia. Mitä kysymyksiä pitää kysellä, että pääsee jäljille mistä toisen tuntee. Vai toteaako heti alkuun, että ei kilise mitkään kellot.
Suulaana ihmisenä täytän tyhjän ilmatilan vaivattomasti puheella. Kerron koulutuksessa mielelläni itsestäni ja tarinoita mielenkiintoisista ilmiöistä. Ehkä osin tämän takia minulta kysytään myös kysymyksiä, jotka eivät millään tavalla liity koulutuksiin. Jotkut teemat nousevat esille enemmän kuin toiset; ulkoilu, liikunta ja urheilu. Muutama kysymys nousee kuitenkin yli muiden. Tässä niiden TOP3:
Mitä chililajikkeita sulla on tänä vuonna ja oks ollut hyvä sato?
Myönnetään, olen chilientusiasti, intohimoinen chiliharrastaja. Ja tämä näkyy monin tavoin meillä Digikuussa. Sain liikanimen Chili heti Digikuu-uran alussa. Olen ylpeä siitä. Erityisesti myyntidivisioonamme jakaa tätä ilosanomaa niin Asiakaspalavereissa, sisäisissä kohtaamisissa & sosiaalisessa mediassa. Omasta esittelykalvosta löytyy maininta chiliharrastuksestani.
Olen huomannut, että ensikohtaamisella on merkitystä. Toisen on helppo ottaa kiinni, jos avaat itsestäsi jotain muuta kuin työhön liittyvää faktaa. Ei ketään oikeasti kiinnosta sun sertifikaatit ja muut aiemmat tittelit. Ja kun jää murretaan heti alussa, yhteistyö jatkuu hyvässä hengessä. Jos ihmiset kokevat jotain yhteistä, he haluavat, että onnistut. Samasta syystä hyvät puhujat aloittavat usein esiintymisen kertomalla hauskan tarinan.
Mun mielestä muutenkin meidän kannattaisi työelämässä enemmän avata omaa persoonallisuutta. Usein tuntuu, että työpaikalle astuessa ihmiset kulkevat jonkun helvetin latteuden mankelin läpi. C´mon, töissä saa olla myös hauskaa.
Ja vastaus tänä vuonna on, että Aji Cristal, Black Cobraa, Avenir Habaneroa ja Carolina Reaper. Josta viimeisin aiheuttaa lähes aina joko jatkokysymyksen tai pienen kohahduksen. Ja on ollut myös hyvä sato: 734 chiliä tähän mennessä. Viidestä puskasta mun parvekkeella.
Kun me ollaan vähän tämmöisiä tumpeloita, niin mistä sulle on tullut tommoset lehmän hermot?
Mä tykkään, kun multa koulutuksessa kysytään jotain. Uskon, että valtaosa kollegoistani on samaa mieltä. Erityisesti online -koulutuksissa, jossa ei pääse vuorovaikuttamaan samaan tyyliin kuin luokkahuonekoulutuksissa, kaikki vuorovaikutteisuus on hyvästä. Mielestäni koulutukset ovat sitä onnistuneimpia, mitä useampi on koulutuksen aikana äänessä.
Ihmisillä on luontainen pelko näyttää tietämättömyyttään. Onneksi ryhmissä on tyypillisesti aina joku, joka tätä ei pelkää. Ja näin pelastaa kaikki muut. Sitä varten me ollaan koulutuksissa, että siellä opitaan uusia asioita. Karsastan ajatusta, että koulutus olisi jonkunlainen kouluttajan briljanssi-häikäisevyys-pätevyys-egonkasvattamis-show.
Itsekin välillä hämmästyn omaa zeniläisyyttäni koulutuksissa. Koulutusten ulkopuolellani hermot eivät aina riitä. Mutta koulutuksessa en ole koskaan tunteillani läikkynyt yli. Koen, että minun ammatillista pätevyyttäni on selittää asiat niin, että ne ymmärretään. Aina ei käy näin. Ja siksi sitä harjoitellaan koko ajan. Ja aina Office 365:n toimintalogiikka ei helpota ymmärtämistä. Onneksi senkin kertominen, että joku toimintalogiikka on perseestä, on vapauttavaa.
Jatkossakin, kysykää kysymyksiä. Jos jokaisessa koulutuksessa edes joku muuttaa käytöstään, olen onnistunut.
Mitä noi oranssi nuoli ja neliö ovat, jotka aina tupsahtavat siihen kohtaan mistä puhut?
Ammattilaisen tunnistaa asennoitumisestaan ja työvälineistään. Haluan, että koulutettavien focus on siellä missä haluan. Ei auta, että itse ajattelen näytön tiettyä kohtaa, jos koulutettava ei sitä löydä ruudulta. Koulutuksissani oikeat kohdat neliöidään paksulla oranssivärisellä tussilla sekä vaihtuvan pituisilla nuolilla. Tarvittaessa suurennan vielä ruudun, jotta jokainen näkee tarkasti mitä asiaa tarkoitan. Kyseinen tapa on omasta sekä asiakkaitteni mielestä erittäin toimiva. Minua ruudun päälle ”piirtäminen” rauhoittaa ja auttaa keskittymään. Voin kertoa rauhassa jostain toiminteesta, kun olen varma, että kaikkien huomio on samassa paikassa. Samat oranssi tussi löytyy myös tekemistäni videovalmennuksista, missä se säästää tonneittain aikaa jälkieditoinnilta.
Tämä asia kirvoittaa enemmän kuin mikään muu koulutuksen ulkopuolinen asia kysymyksiä. Miten sä sen teet? Tätä kysymystä mutustellen olen tajunnut, että ominaisuus voi olla erittäin näppärä muuallakin kuin kouluttaessa.
Käytän ZoomIt -työkalua. Se ei ole Windowsin oletustyökalu ja sen voi ladata maksutta Microsoftin sivuilta. Käyttäminen on helppoa. Pienellä harjoitelulla vasen käsi alkaa taikomaan niin vapaita kuin suoria viivoja, nuolia, geometrisiä kuvioita ja tekstiä. Jätä se hiirellä kohdan ympärillä pyörittely nööseille ja ota käyttöön kunnon työkalu. Saat salettiin arvonnousua esityksilläsi ja pääset jatkossa vastamaan samaan kysymykseen, Miten sä ton teet?
Mä sain eilen yllättävän puhelun. Digikuun blogeissakin esiintynyt Esko kertoi kuulumisiaan. Kuulemma matkaliput välimerelle ja vuokrapyörä on hommattu. Eskon mukaan lokakuu on ”niin susipaskaa” aikaa Suomessa, että hän lähtee työskentelemään meren äärelle Espanjan auringon alle. Pyysin häntä raportoimaan kuulumisiaan johon mies vastasi tuttuun tyyliin No problemino. Semmoinen velikulta.
– Pilvimaalari / Mr. Chili Teemu Ahlström
