Teamsin uudet ominaisuudet eivät yksin riitä
Teamsin virtuaalifasilitointi on nyt trendikäs sanapari ja sitä voisi tarkastella ja käännellä monesta eri kulmasta. Microsoft on kehittänyt Teamsiä huimasti viimeisen vuoden aikana – varsinkin ominaisuuksilla, joita löytyy kilpailevista tuotteista. Mikään hieno tuote tai ominaisuus ei kuitenkaan poissulje sitä, että opettelematta niistä ei ole hyötyä juuri mihinkään. Saati, että niitä pitäisi edes käyttää vain sen takia, että nyt ne sieltä löytyvät.
Hyvänä esimerkkinä tässä toimii Pienryhmätilat eli Breakout Rooms, joka esiteltiin Teamsissä viime vuoden loppupuolella. Pienryhmätiloja odotettiin kuin kuuta nousevaa ja sitten kun ne viimein julkaistiin, mietittiin, että mihin tätä nyt sitten oikein edes tarvitaankaan. Monet tuntuivat odottavan jotain tajunnanräjäyttävää ominaisuutta, joka mullistaisi Teamsilla kokoustamisen, mutta todellisuudessa Pienryhmätilojen mahtavuutta oli kuitenkin vain hehkutettu aivan liikaa niiden harvojen toimesta, joille ominaisuus on hyödyllinen. Se että Pienryhmätilat tulivat Teamsiin, ei ole tehnyt kenestäkään parempaa kouluttajaa tai luonnollisempaa esiintyjää – tähän toimii ainoastaan asioiden harjoittelu.
Toisena esimerkkinä tästä toimii mahdollisuus kysyä kysymyksiä Formsilla suoraan kokousikkunasta. Tämä helpottaa tiettyjä asioita, mutta ei kuitenkaan kykene korvaamaan kahden ihmisen välistä vuoropuhelua.
Jokainen ominaisuus tuo kuitenkin oikein käytettynä huimasti lisäarvoa jo opittuihin tapoihin kokoustaa. Niiden hyödyntäminen vaatii kuitenkin ennen kaikkea sen, että perusteet ovat hallussa. Mitä vähemmän lähetään kikkailemaan ominaisuuksilla, joita ei oikeasti tarvita, ja mitä vähemmän kouluttaja epäröi, harhailee tai muuten vain yleisesti sekoilee kokoushuoneessa, sitä parempi kokemus se osallistujille on. Joten perusteet haltuun ruudun jakamisesta käden nostamiseen ja osallistujien hallitsemisesta tallenteen jakamiseen.
Niin ja ne kamerat päälle t. Pasilan Waldo