Mä en ennakkoon tuntenut ketään Digikuulaista. Viljon olin tavannut kerran vuonna 2019 Ignitessa ja Monnin näin paria viikkoa ennen töiden alkua, kun huoltoaseman pihalla vaihdettiin läppäri oheislaitteineen autosta toiseen ja juotiin kaffit.
Työhaastattelu oli mielenkiintoinen. Jätkät olivat stalkannut mua jo jonkun aikaa, joten ne tiesi mun osaamisen ja tavan tehdä töitä. Keskityttiin sit haastattelussa muihin asioihin. Viimeinen kysymys ennen työsopparin allekirjoitusta koski bändiä nimeltä Ultra Bra. Valehtelin kirkkain silmin.
Työ itsessään ei ollut minulle uutta. Office 365:sta olen kouluttanut jo lähes vuosikymmenen ja viimeisen vuoden siitä täysin etänä. Jokaisella yrityksellä on kuitenkin tapa tehdä asiat tietyllä tavalla ja tämä oli toisaalta yksi syy miksi halusin Digikuulle töihin.
”Kenelle sit tämmönen vähän vinksahtanut yhteisö toimii? Emmä tiedä, mut mä olen nauranut enemmän Digikuulla töissä ko koskaan.”
Meistä Digikuulaisista osa asuu täl puolel jokkee (Turun seutu) ja osa tois puol jokkee (Uusimaa) ja yksi Puolassa. Perinteisellä toimistomallilla toimintamme olisi mahdotonta tai vähintään erittäin kallista ja silti mahdotonta.
Olin esittänyt toiveen ennen töiden aloitusta, että haluaisin käydä kaikkien Digikuulaisten kanssa kahden välisen keskustelun ensimmäisen kahden viikon aikana. Ensimmäisenä työpäivänä 121-keskustelut olivat jo merkattu kalenteriini. Aiemmissa työpaikoissani minulle ei ole tullut mieleenikään esittää vastaavanlaista toivetta. Kahdessa viikossa opin kenen puoleen kannattaa kääntyä missäkin ammatillisessa tilanteessa. Mahtavaa, että koko firma puhuu samaa kieltä kun toimitaan niin niche-alueella. Lisäksi opin mikä minua yhdistää eri Digikuulaisten kanssa, kenen kanssa kannattaa puhua örinämetallista, kuka innostuu maantiepyöräilystä ja kenelle kannattaa ehdottaa Carolina Reaper -chilin syöntiä.
Ensimmäisten viikkojen aikana olen istunut tunteja ja tunteja Teams-kokouksissa kollegoideni kanssa ja vaihtanut ajatuksia. Työvälineisiin perehtyminen oli helppoa, koska kaikki meidän järjestelmät ovat digitaalisia ja saavutettavissa mistä tahansa. Kynnys toiselle soittamiseen on erittäin matala. Itse asiassa videoyhteys on aika luonnollinen tapa jutella pitkänkin aikaa kaikenlaisista asioista.
Aamu alkaa meillä yleensä Teamsin ryhmäkeskustelussa. Meillä on koko firman keskustelu mihin tuutataan niin työ- ja kuin kaikki muutkin asiat ja asiattomuudet. Luovuus kukkii, kun toivotamme Digi huomenet.
Viikkotasolla meillä on kolme yhteistä sessiota, yksi töitä ja kaksi muita varten. Mä olen saanut jo pari ”varoitusta” kun olen erehtynyt puhumaan sisäisissä palavereissa korporaatiopaskaa. Notta näillä lakeuksilla ei sovi kiroilla. Meininkiä meillä kutsuisin rennoksi. Toimistottomuuden lisäksi me ollaan oltu Korona-aika myös virtuaalinen, mitä tulee ihmisten fyysiseen näkemiseen. Olen aistivinani, että tämä rassaa, ainakin osaa porukkaa. Piikitetyt ovat uskaltautuneet jo Livelounaille. Uskon, että niistä tulee vakiotapa viimeistään kesän jälkeen.
Työvälineet ovat varmaan suurin erottava tekijä meidän työssä suhteessa normitoimistotyöläisen etäilyyn. Tai ainakin se oli suurin ero mun tekemisessä. Aiemmassa firmassa etätyötä tein keittiön pöydältä läppärin näytöllä. Täällä ergonomiaan panostetaan. On kunnon työtuolit, sähköpöydät ja isot tuplanäytöt. Jabran kaiutinpuhelin mahdollistaa koko kämpässä liikkumisen palaverin aikana ilman, että päässä tarvitsee olla sankaluurit.
Työelämä muuttuu nopeasti ja uudenlaiset työnteon tavat valtaavat alaa.
Tämä mahdollistaa entistä useammalle entistä joustavampaa työelämää. Miten työtä jäsennetään, jos se ei enää ole paikka? Ja jossain määrin ei katso edes aikaa? Allekirjoittanut suunnittelee jo ensi syksyksi ajanjaksoa, milloin työ tehdään Välimereltä. Ja meidän Dikt… Pääjohtajan mukaan se on ihan v*tun jees!
Etätyön tekeminen ei tarvitse olla joko mustaa tai valkoista. Uskon, että syksystä eteenpäin näemme Suomessa enenevässä määrin ratkaisuja missä työntekijä tekee osan ajastaan toimistolta ja osan toimiston ulkopuolelta. Me haluamme Digikuuna pistää lusikkamme tähän soppaan, ja syyskuussa starttaavassa webinaarisarjassa nostamme aiheita keskusteluun, omalle tyylillämme pönöttäen.
No, meinaanko mä vielä jatkaa ainakin toiset kuusi viikkoa? Todellakin. Kenelle sit tämmönen vähän vinksahtanut yhteisö toimii? Emmä tiedä, mut mä olen nauranut enemmän Digikuulla töissä ko koskaan. Kai tämä vaatii pientä hulluutta. Päällimmäisenä mulla on mielessä ihmisten auttavaisuus. Kaikki haluaa jeesata toisiaan. Ja siihen tämä toimistottomuus on toiminut todella hyvin, kun toinen on koko ajan klikkauksen päässä.
Nähdään koulutuksissa,
– Pilvimaalari / Mr. Chili Teemu Ahlström
