Digikuun blogissa tänään:

Ennen kaikki oli paremmin – vai oliko? 10 vuotta 365:sta – PART 1

Kirjoittaja:

Microsoftin 365-tuoteperhe täytti tänä vuonna 10 vuotta (GA). Mulla starttaa vuoden vaihteen jälkeen kymmenes vuosi 365:sen kanssa. Ihan ensimetreille en ehtinyt mukaan niin kuin meidän Ville ja Riku, mutta oikeaan aikaan osuin kuitenkin.

Näin jälkeenpäin muisteltuna koko tuo aika on ollut todella huikeaa. Ihan kaikilla mittapuilla. Mitään yhtä rajua ja nopeaa murrosta IT-bisneksessä en ole eläissäni nähnyt. Mitään yhtä hyvin myyvää konseptia en ole koskaan päässyt myymään.

Alkuvuosina tietenkin lisenssimyynti oli iso osa tekemistä – viimeiset kuutisen vuotta olen ymmärtänyt, että se oli aivan liian suuri osa sitä tekemistä. Lisenssimyynti esitti liian suurta roolia, koska Tuloskortti ja liikevaihto. En häpeä myöntää, että en minäkään alkuun ymmärtänyt, että se varsinainen tekeminen, jota asiakkaat kaipaavat on ihan muualla kuin lisensseissä. Samalla alaa vaivasi fakkiintunut ajatus koko lisenssi-termistä. Ei oikein ymmärretty, että nyt se lisenssi tarkoittaa samalla myös palvelua verkon yli, pelkän käyttöoikeuden sijaan.

Kun elettiin loppuvuotta 2012 alkoi olla näköpiirissä jonkinnäköinen maanjäristys IT-markkinassa. Minä soljuin suoraan kohti hurrikaanin ydintä sinisessä samettisessa pikkutakissa, eli satuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tavoilleni uskollisesti, sattumalta.

Palaset eivät olisi voineet paremmin osua kohdilleen. Päästiin tekemään oikeiden ihmisten kanssa, helvetin hyvän tuotteen kanssa ja yhden tämän maan suurimman myyntiorganisaation hartioilla aikamoista tulosta. Tuolloin sopimusmallina oli Syndikaatti-sopimus. Tämä mahdollisti tuohon aikaan vielä kohtalaisen poikkeavan ilmiön nimeltä kuukausilaskutus, tai jopa päiväkohtainen laskutus. Ennenkuulumatonta.

Pelkästään laskutusmalli sai todella valtavan määrän organisaatioita siirtymään 365:seen. Myyntiä toki auttoi erittäin paljon myös se, että erittäin moni IT-toimittaja yksinkertaisesti kieltäytyi lähtemästä mukaan 365-maailmaan, koska bisnesmallit eivät oikein osuneet yksiin omien konesali-investointien kanssa.  Silmien aukeamiseen meni monella yllättävän kauan siitäkin huolimatta, että vaikka O365 oli markkinoille tullessaan jo hinnaltaan ja sisällöltään (Exchange, Lync ja SharePoint) ylivertainen, niin jotenkin ajateltiin, että jos tungen pään pensaaseen, niin tämä lumivyöry ei osu meihin.

Tuolloin kilpailtiin pienessä kokoluokassa erinäköisiä hostattuja multitenantti-ratkaisuja vastaan. Yksi kerrallaan nämä sulivat pois, koska vikoja oli paljon ja ylläpito hengenvaarallista, kun organisaatioissa oli 1-2 jotka siitä jotain tajusi.

Isommissa organisaatioissa oli tietty omat Exchanget, SharePointit ja Lyncit. Täällä kilpailtiin palvelinten ylläpitäjien tunteita vastaan. Kuulin myös usein väitteen, että kun nämä meidän lisenssimme ovat näin halpoja ja O365 noin kalliita, niin ei toki tuommoiseen humputukseen lähdetä. Unohtui vain sattumalta laskea, paljonko ne klusterit, raudat, tilat, tietokannat, ylläpito-osaaminen, päivitykset, tietoturva, sähkö ja käytetty aika maksaa.

Minä en kyllä unohtanut. Tulin kerran poistetuksi eräästä neuvottelusta, johon olin ajanut pilveä kauppamaan noin 400 km suuntaansa. Erehdyin esittämään rakkaudella tehdyn laskelman aiheesta ja palaveri katsottiin tässä vaiheessa päättyneeksi. Terveiset sinne pohjanmaalle! 🙂

2013–2014 Elettiin aikaa, jolloin uistin oli kitusissa isoillakin asiakkailla. Yllättävää kyllä, julkkaripuoli tuntui alkuun olevan jopa hiukan rohkeampi. Yrityksissä, jossa mentiin kokoluokassa 1000+ otettiin kyllä askeleita, mutta vähän varovaisemmin. Aika monet ottivat On prem-Exchangen kaveriksi Lyncin pilvestä. Tässä taustalla usein oli, että se oli helkkaristi halvempaa (vaikkei sitä koskaan äänen myönnettykään) ja tiedostot pysyivät vielä “turvallisesti” On Prem-Exchangessa, verkkolevyillä ja On Prem SharePointissa.

Tähän ajankuvaan ominaista oli myös toimittajien sisäiset taistelut videoneukkajuttujen osalta. Tämä ei ollut pelkästään teleoperaattoreilla siilojen välinen mittelö, vaan IT-integraattoreilla myös.

2013–2014 taitteessa vauhti oli varmaan kovimmillaan. Ei ollut tavatonta, että kuukausitasolla meni pilveen kymmeniä tuhansia tilejä.

Tuohon aikaan olin myös niin vakuuttunut hommasta, että päätin houkutella Tommin kyytiin vuolemaan pilvikultaa. Tommi tuli. Tähän liittyy muuten hauska juttu Tommin työhaastattelusta, jonka se saa ihan itse kertoa. Perässä tuli myös muutama muu tuttu hahmo ja lopulta 365-kultaa vuoltiin kavereiden kesken. Se oli mahtavaa aikaa.

2014–2015 365-setti alkoi saada lihaa luitten ympärille. Tuli Yammerit, SkyDrivet (OneDrive), Office-paketit pilvestä, lisensointimalli alle 300hlö firmoille jne. Syndikaattimalli alkoi voida vähän pahoin, kun kaikkia palveluita ei saatu ammennettua sieltä. Lisäksi tuli erittäin rajuja ongelmia asiakkaiden kanssa, jotka oli ottanut D365:sta OVS:n, EA:n tai muun sopimuksen puitteissa. Niitä ei saatu samaan tenanttiin ja sitten mentiin kaksilla tunnuksilla.

Tässä vaiheessa alkoi tulla myös kilpailua. Monet IT-talot lähtivät pakotettuna 365-kelkkaan ja ujuttivat käyttöönottoja asiakkailleen ITIL-malleja tunnollisesti kunnioittaen. Asiakkaat, jotka olivat sidottuja johonkin tiettyyn kokonaisulkoistukseen tai hankintasopimukseen, olivat aika hajalla. 🙂

Tässä vaiheessa nousi näkyviin myös uusi ilmiö. Talot, jotka tekevät vain MS-pilvijuttuja. Ei omia konesaleja, ei lisenssimyyntiä. Osaamista isolla O:lla. Suomessa oli varmaan jo yli miljoona tiliä 365:sessa ja ketään muita kuin pilveen syntyneitä taloja ei kiinnostanut asiakkaat, jotka oli jo sinne pilveen heivattu. Mitäs sitä, lisenssit myyty, migraatio tehty… Tämä mahdollisti pilveen syntyneille konsulttitaloille jäätävän kasvumahdollisuuden. Ne myös käyttivät sen hyväkseen ja ovat tänä päivänä upeita kotimaisia menestystarinoita.

2014–2016 Olin viemässä MS:n kyljessä pilveen erästä kotikaupunkiani. Tämän proggiksen aikana asiakkaan Hallintojohtaja kysyi: ”Nyt olette tätä tuottavuutta niin kovin mainostaneet, niin mitenkäs tämän työtapojen muutos viedään organisaatioon, noin niin kuin konkreettisesti?” Minä viritin tuolloin ehkä elämäni karmeimman slide-shown ihan hatusta. Soitin hädissäni Villelle, että katos, pystyiskö tämmöisen vetämään. Se oli varmaan 100–150 päivää koulutusta. Kaikissa eri moduuleissa oli konsulttina Ville. 🙂 Onneksi asiakas tajusi, miten kassalla minä olin ja ymmärsi olla tekemättä vielä mitään. Markkina ei ollut kypsä muutokseen vielä.

Tuo Hallintojohtajan pyyntö työtapojen muutoksen läpiviennistä kuitenkin pysäytti. Yhtäkkiä me tajuttiin, että tässä koko 365-humpassa se tekeminen, mihin asiakas eniten apua tarvitsee on ihan muualla kuin niissä lisensseissä.

Me aloimme tätä porukassa Tommin, Villen ja muutaman muun kanssa pohtimaan. Me emme kuitenkaan saaneet silloisissa posteissamme asialle kaikupohjaa ja päädyttiin 2016 lähtemään uusin haasteisiin. Saman asian ympärillä toki ja erinomaisissa taloissa. Apinat palasivat kuitenkin yhteen vielä samana vuonna, kun niin sanotusti siemen oli itänyt. Me oltiin 2015 lopulla esitetty jos jonkinlaista skenaariota sisäisistä startupeista, nopeamman tuotekehityksen tiimeistä jne. Tämmöisiä juttuja sitten lopulta olikin tarjolla ja me haluttiin kokeilla.

PART 2 tulossa ensi viikolla!

Tuottavuusloikkaaja Antti Ahola